 |
Useimmat kirjat tulevat aivan selviksi muutamia rivejä lukemalla ja kuvia katselemalla - loppu on liitetty paperin täytteeksi. |
|
|
Useimmat kirjat tulevat aivan selviksi muutamia rivejä lukemalla ja kuvia katselemalla - loppu on liitetty paperin täytteeksi. |
TEOKSET I
(Gaudeamus , Helsinki 2001. Suomentanut Sami Jansson, 335 s., Tekstiä kommentein täydentäneet: Tuomo Aho, Sami Jansson, Timo Kaitaro ja Mikko Yrjönsuuri)
Otteita teoksesta:
METODIN ESITYS
Ensimmäinen Osa
- Terve järki on maailmassa kaikkein parhaiten jakautunut asia. Jokainen näet ajattelee saaneensa sitä omakseen niin paljon, etteivät nekään, joita on erittäin vaikeaa saada missään muussa asiassa tyytyväisiksi, tavallisesti kaipaa sitä yhtään enempää.
[Kommentti 1: Kahdelle ensimmäiselle osalle ovat ominaisia monet viittaukset Ranskan renessanssin kirjallisuuteen ja filosofiaan - sellaisiin hahmoihin kuin Michel de Montaigne (1533-1592) ja Pierre Charron (1541-1603). Teksti alkaa sananparrella, jota Montaigne pohtii.]- Ei ole todennäköistä, että kaikki olisivat tässä asiassa erehtyneet. Pikemminkin tämä todistaa, että kyky hyviin arvostelmiin sekä toden erottamiseen väärästä, eli se mitä varsinaisesti kutsutaan terveeksi ymmärrykseksi eli järjeksi, on luonnostaan yhtäläinen kaikilla ihmisillä.
- Myöskään eroavuudet käsityksissämme eivät johdu siitä, että jotkut olisivat järkevämpiä kuin toiset, vaan yksinomaan siitä, että ohjaamme ajatuksiamme eri teitä pitkin emmekä tarkastele samoja asioita.
- Hyvä äly ei nimittäin vielä riitä, vaan olennaista on, että sitä käytetään oikein. Suurimmat sielut pystyvät kaikkein suurimpiin paheisiin siinä missä suurimpiin hyveisiinkin -
- En omasta puolestani ole koskaan olettanut, että älyni olisi mitenkään tavallista täydellisempi. Olen oikeastaan usein toivonut, että ajatukseni olisi yhtä nopea, kuvittelukykyni yhtä selkeä ja tarkka ja muistini yhtä laaja tai yhtä vireä kuin eräillä muilla.
- En silti pelkää sanoa, että minulla on ollut paljon onnea, sillä olen nuoruudessani löytänyt tietyt reitit, jotka ovat johdattaneet minut niihin tarkasteluihin ja periaatteisiin, joista olen muodostanut metodin. Vaikuttaa siltä, että minulla on tässä keino lisätä asteittain tietämystäni ja kohottaa sitä vähitellen niin korkealle kuin mieleni keskinkertaisuus ja elämäni lyhykäisyys sallivat.
- Minua on ravittu kirjallisuudella jo lapsesta asti ja haluni tutustua siihen on ollut äärimmäisen vahva, koska minulle on vakuutettu, että sen avulla voidaan saavuttaa selvää ja varmaa tietoa kaikesta, mistä on elämässä hyötyä. Mutta suoritettuani kaikki opinnot, joiden jälkeen ihminen on tapana lukea oppineiden joukkoon, näkemykseni muuttuikin kokonaan. Huomasin nimittäin niin monien epäilysten ja erehdysten vaivaavan minua, etten tuntenut opintoyritysteni hyödyttäneen minua mitenkään - paitsi siten, että olin vain oivaltanut oman tietämättömyyteni entistä paremmin.
[Kommentti 7: Descartes valmistui La Fléchen jesuiittakoulusta, ilmeisesti vuonna 1614. Sitten hän opiskeli Poitiersissa ja suoritti lainopillisen tutkinnon 1616.]- Tiedän kyllä, että siellä [koulussa] opitut kielet ovat välttämättömiä vanhojen kirjojen ymmärtämiseksi.
[Kommentti 9: Tässä kappaleessa Descartes luettelee tavalliset oppiaineet, vieläpä opetussuunnitelman mukaisessa järjestyksessä. Viimeisinä mainitut "harhaisimmat ja virheellisimmät" alat taas ovat salatieteitä ja taikauskoa.]- Minä kunnioitin jumaluusoppiamme ja tavoittelin taivasta kuten muutkin, mutta opin pitämään varmana, että tie sinne on avoinna niin tietämättömille kuin oppineillekin. Lisäksi opin, että ne ilmoitetut totuudet, jotka sinne johdattavat, ylittävät ymmärryksemme, joten en rohjennut alistaa niitä heikon järkeni tarkasteluun. Ja niinpä ajattelin, että niitä menestyksellisesti tutkiakseen täytyisi saada jotain poikkeuksellista apua taivaasta ja olla enemmän kuin ihminen.
- Filosofiasta en sano mitään muuta kuin tämän: nähtyäni, että sitä ovat kaikkein oivallisimmat miehet viljelleet jo vuosisatoja eikä siinä silti tavata ainuttakaan seikkaa, josta ei kiisteltäisi ja jota ei siis voisi epäillä, en suinkaan ollut niin omahyväinen, että olisin toivonut löytäväni tällä alalla parempaa kuin muut. Ja kun otetaan huomioon, kuinka monia erilaisia käsityksiä oppineilla voi olla yhdestä ja samasta aiheesta, vaikka vain yksi voi olla oikea, kaitsoin melkeinpä vääräksi kaiken sen, mikä on vain todennäköistä.
- Tieteiden tarjoama kunnia sen paremmin kuin varallisuuskaan ei riittänyt houkuttelemaan minua opiskelemaan niitä. En nimittäin ole, Jumalan kiitos, joutunut kokemaan sellaisia olosuhteita, jotka olisivat pakottaneet minut tekemään tieteestä ammatin kohtalonosaani helpottaakseni. Ja vaikka en ole kyynikon tavoin vähätellyt kunniaa, en kuitenkaan ole kaivannut sellaista, mitä saatoin odottaa saavuttavani vain vilpillä. Ja lopulta, mitä tulee kelvottomiin oppeihin, ajattelin jo tuntevani niiden arvon riittävän hyvin: katsoin, ettei minua alkemisti petä lupauksillaan, ei astrologi ennustuksillaan eikä taikuri huiputuksillaan - eikä tempuillaan ja kerskunnallaan kukaan sellainen, joka julistaa tietävänsä enemmän kuin tietää.
- Tästä syystä heti ikäni salliessa irrottauduin opettajieni johdatuksesta ja jätin oppikirjojen tutkimisen kokonaan. Päätettyäni, etten etsi muuta kuin sellaista tietoa, jota voin löytää itsestäni tai maailman suuresta kirjasta, käytin loput nuoruusvuosistani matkusteluun...
- Minusta nimittäin vaikutti siltä, että kullekin itselleen tärkeitä asioita koskevissa järkeilyissä, joissa väärä ratkaisu tuottaa pian rangaistuksen, tavataan totuus paljon useammin kuin lukeneen ihmisen kammiossaan harjoittamissa vaille vaikutusta jääneissä spekulaatioissa. Näiden ainoa tulos voi olla, että tekijä saa niistä sitä enemmän ylpeyden aihetta mitä kauempana ne ovat terveestä järjestä, koska hän on tällöin joutunut käyttämään enemmän hengenvoimiaan ja taitojaan koettaessaan tehdä niistä uskottavia. Ja minulla on ollut aina äärimmäisen voimakas halu oppia erottamaan tosi väärästä, jotta näkisin oman toimintani kirkkaasti ja etenesin horjumatta tässä elämässä.
- Oikeastaan niin kauan kuin ainoastaan tarkastelin toisten ihmisten tapoja, löysin tuskin mitään vakuuttavaa.
- Opin, ettei pidä uskoa liian lujasti mihinkään sellaiseen, minkä vakuutena on vain esimerkki ja tottumus. Näin vapauduin vähitellen monista sellaisista harhoista, jotka voivat hämärtää luonnollista valoamme ja heikentää kykyämme ymmärtää järkeä. Vietettyäni joitakin vuosia tällä tavoin maailman kirjaa tutkien ja koettaen hankkia itselleni hiukan kokemusta, päätin kuitenkin eräänä päivänä tutkia myös itseäni ja käyttää kaikki hengenvoimani valitakseni ne reitit, joita minun tulee noudattaa. Ja tässä olen nähdäkseni onnistunut paljon paremmin kuin jos olisin jäänyt kotimaahani ja kirjojeni pariin.
Toinen Osa
- Yksi ensimmäisistä ajatuksista oli, että monista osista kootuista ja monien eri mestarien voimin tehdyissä töissä on harvoin yhtä paljon täydellisyyttä kuin niissä, joiden parissa on työskennellyt vain yksi. Niinpä on nähtävissä, että yhden ainoan arkkitehdin suunnittelemat ja toteuttamat rakennukset ovat tavallisesti kauniimpia ja säännöllisempiä kuin ne, joita useammat ovat yrittäneet kyhätä kokoon käyttäen siihen muihin tarkoituksiin rakennettuja seiniä.
- Vanhat kaupungit, jotka ovat ajan mittaan kehittyneet pelkistä kylistä suuriksi kaupungeiksi, ovat tavallisesti kovin kehnosti järjestettyjä, kun niitä verrataan säännöllisiin asemakaavoihin, joita suunnittelija on laatinut tasaisille alueille kuvittelukykynsä avulla.
- Kun kutakin rakennusta tarkastellaan erikseen, huomataan usein, että vanhojen kaupuinkien taloissa on yhtä paljon, ellei enemmänkin taitoa kuin suunniteltujen kaupunkien taloissa. Kun kuitenkin katsomme, miten ne on järjestetty - suuri tässä, pieni tuolla - ja miten ne tekevät tiet mutkaisiksi ja epätasaisiksi, voitaisiin sanoa, että ne on sijoitellut pikemminkin sattuma kuin järkeä käyttävien ihmisten tahto.
- Oivallamme siis hyvin, että on kovin hankalaa saada aikaan valmista, jos työskennellään toisten tekemien töiden varassa.
- Ajattelin myös, että kirjojen sisältämä tieteellinen tieto - tai ainakin ainoastaan todennäköisiä argumentteja vailla mitään todisteita sisältävien kirjojen tieto - on vähitellen koottu ja kartutettu monien eri henkilöiden käsityksistä. Näin ollen se ei lähesty totuutta lainkaan niin hyvin kuin sellainen yksinkertainen järjenkäyttö, jolla tervejärkinen ihminen pystyy luonnostaan käsittelemään kaikkia kohtaamiaan asioita.
- Ajattelin myös sitä, että olemme kaikki olleet lapsia ennen kuin meistä tuli aikuisia ja olemme pitkään joutuneet olemaan mielitekojemme ja opettajien ohjauksessa; mutta nämä ovat usein keskenään vastakkaisia eikä kumpikaan liene antanut meille aina parhaita neuvoja. Niinpä on melkien mahdotonta, että arvostelmamme olisivat olleet niin puhtaita ja lujia kuin siinä tapauksessa, että järkemme olisi aina syntymästä lähtien ollut kokonaan omassa käytössämme eikä meitä olisi koskaan ohjannut mikään muu.
[Kommentti 17: II osa kehittelee Järjen käyttöohjeiden ideoita. Descartes ryhtyy rakentelemaan tieteen yhtenäistä metodia. Kieltämättä on rohkeaa väittää, että sen voisi yksi henkilö keksiä, ja ensimmäinen kappale on täytynyt omistaa tämän perustelemiselle.]..[Ränsistyneen talon peruskorjaamista koskeva] ... esimerkki on vakuuttanut minut siitä, ettei yksittäisellä henkilöllä ole todellakaan mitään ilmeistä syytä ryhtyä suunnittelemaan jonkin valtion uudistamista ja sitä, että sen kaikki perustukset muutettaisiin ja että se käännettäisiin ylösalaisin, jotta se saataisiin kokonaan uuteen asuun.
- Yksittäisen ihmisen ei liioin ole syytä suunnitella tieteiden rungon eikä koulujen vakiintuneen opetusjärjestyksen uudistamista.
- Mutta mitä tulee niihin käsityksiin, jotka jo olin omaksunut uskomusteni joukkoon, en voinut tehdä paremmin kuin koettaa kerralla hankkiutua niistä eroon joko korvatakseni ne paremmilla tai ottaakseni samat takaisin tarkistettuani ne ensin järjen avulla.
- Suuria järjestelmiä on liian hankala rakentaa uudelleen, kun ne on kerran luhistettu, tai edes kannatella, kun niitä on horjutettu, ja ne sortuvat väkisinkin rajust... Näin on jopa torjuttu tai huomaamatta korjattu lukuisia niistä puutteista, joista harkinta ei ole voinut huolehtia kovin hyvin.
- Sitä paitsi näitä puutteita on lähes aina helpompi sietää kuin niiden muuttamista - tähän tapaan myös vuoristossa mutkittelevat tiet ovat jatkuvassa käytössätulleet vähitellen niin yhtenäisiksi ja niin mukaviksi, että on paljon parempi seurata niitä kuin koettaa sen sijaan kulkea suorempaa reittiä milloin kavuten kalionjärkäleiden yli ja milloin laskeutuen jyrkänteiden pohjalle. (* tai rakentaa uusia siltoja...*)
- Tämän vuoksi en voi mitenkään hyväksyä sellaisia hutiloivia ja levottomia luonteita, joita syntyperä ja kohtalo eivät kutsuneet hoitamaan julkisia asioita, mutta jotka silti ovat jatkuvasti ideoimassa jotain uudistusta. Jos ajattelisin, että tässä kirjoituksessa olisi pienikin seikka, jonka perusteella minua voitaisiin epäillä samasta järjettömyydestä, olisin sangen haluton hyväksymään sen julkaisemisen.
- Pelkäänpä kuitenkin omankin suunnitelmani olevan monille liian uskalias. Jo pelkkä ratkaisuni hylätä kaikki ne käsitykset, jotka ennen olen hyväksynyt uskomusteni joukkoon, ei sellaisenaan ole esimerkki, jota jokaisen pitäisi seurata. Kaikkiaan on olemassa lähinnä kahdenlaisia ihmisiä, joille sellainen ei mitenkään sovi. On nimittäin niitä, jotka pitävät itseään taitavampina kuin ovatkaan eivätkä voi välttää tekemästä hätiköityjä arvostelmia, eikä heillä myöskään riitä kärsivällisyyttä ohjata kaikkia ajatuksiaan järjestyksessä. Tästä seuraa se, että jos he ovat kerran ottaneet vapauden epäillä omaksumiaan periaatteita ja poiketa yleiseltä tieltä, he eivät koskaan kykene pysyttelemään polulla, jota heidän tulisi seurata oikaistessaan, ja niin he ovat koko ikänsä eksyksissä.
- Sitten on sellaisia, jotka ovat kyllin järkeviä tai vaatimattomia ja arvioivat oman kykynsä erottaa tosi väärästä vähäisemmiksi kuin toisten, jotka voisivat opettaa heitä, ja heidän pitäisi pikemminkin tyytyä noudattamaan näiden toisten käsityksiä kuin etsiä itse parempia.
- Olisin itse epäilemättä lukeutunut jälkimmäiseen... Olin kuitenkin jo koulussa oppinut, ettei mitään niin outoa ja uskomatonta voida kuvitella, mitä joku filosofi ei olisi sanonut. Sittemmin matkustellessani olin todennut, etteivät kaikki sellaiset, joiden käsitykset ovat omillemme vastakkaisia, ole tästä syystä barbaareja tai villejä, vaan monet heistä käyttävät yhtä paljon tai enemmänkin järkeä kuin me.
- Näin meidät vakuuttaa pikemminkin tapa ja esimerkki kuin mikään varma tieto - eihän runsas kannatus kuitenkaan ole minkään arvoinen todiste totuuksille, joiden selville saaminen on hiukan vaikeata, koska totuuksiin törmää paljon todennäköisemmin yksi ainoa ihminen kuin kokonainen kansa. Kaiken kaikkiaan en voinut valita ketään, jonka käsitykset olisi mielestäni pitänyt asettaa etusijalle muihin nähden, joten huomasin, että minun oli melkeinpä pakko ryhtyä ohjaamaan itseäni.
- Päätin kuitenkin edetä hitaasti, ikään kuin kulkisin yksin pimeässä, ja käyttää kaikessa sellaista harkintaa, että vaikka etenisin vain vähän, olisin ainakin varmistanut, etten kaadu.
- En liioin tahtonut ryhtyä torjumaan lopullisesti ainuttakaan sellaista käsitystä, joka oli voinut livahtaa uskomusteni joukkoon ilman järjen suositusta, ennen kuin olin käyttänyt riittävästi aikaa suunnitellakseni työn, johon olin ryhtymässä, ja etsiäkseni oikeata metodia, jolla hankkisin tietoa kaikesta siitä, mihin oma mieleni kykenee.
1° - Ensimmäinen sääntöni oli se, etten koskaan ota totena mitään sellaista, minkä en ilmiselvästi tiedä olevan totta. Toisin sanoen, vältän huolellisesti kiirettä ja ennakkoluuloja...
2° - Toisen säännön mukaan jokainen tutkimani ongelma tuli jakaa niin pieniin osiin kuin on mahdollista ja tarpeellista, jotta ne ratkeaisivat helpommin.
3° - Kolmannen mukaan ajatuksia tuli ohjata järjestyksessä aloittaen kaikkein yksinkertaisimmista ja helpoiten tunnettavista kohteista ja nousta vähitellen ikään kuin asteittain kohti monimutkaisempien asioiden tuntemusta sekä asettaa järjestykseen jopa sellaiset asiat, jotka eivät luonnostaan seuraa toisiaan järjestyksessä.
4° - Viimeisen säännön mukaan tuli tehdä kaikkialla niin täydellisiä luetteloita ja niin yleisiä katsauksia, että saatoin olla varma siitä, ettei mitään ollut sivuutettu.
...[geometrikkojen käyttämät] yksinkertaisten ja helppojen johtopäätösten pitkät päättelyketjut ... antoivat minulle aiheen kuvitella, että kaikki asiat, jotka voivat olla ihmisten tiedossa, seuraavat toisiaan samalla tavoin. On vain pitäydyttävä hyväksymästä todeksi mitään sellaista, mikä ei sitä ole, ja säilytettävä aina sellainen järjestys, joka on tarpeen johdettaessa asioita toisistaan. Näin menetellen ei mikään voi olla niin kaukaista, ettei sitä lopulta voitaisi saavuttaa, eikä mikään niin kätkettyä, ettei sitä voitaisi löytää.
... vain matemaatikot ovat onnistuneet löytämään joitakin todistuksia, toisin sanoen varmoja ja ilmeisiä perusteluja. Niinpä en epäillyt hetkeäkään, etteivätkö juuri nämä heidän tutkimansa asiat olisi niitä, joista aloittaa.
- Oikeastaan rohkenen sanoa, että näiden muutaman valitsemani säännön tarkka noudattaminen teki kaikkien näiden kahden tieteen alaan kuuluvien kysymysten selvittelyn sangen helpoksi. Aloitin kaikkein helpoimmista ja yleisimmistä seikoista ja jokainen löytämäni totuus toimi sääntönä, jonka avulla saatoin myöhemmin löytää muita. Niinpä niiden kahden tai kolmen kuukauden aikana, jotka kulutin näiden tieteiden tutkimiseen, ratkaisin monia kysymyksiä, joita olin aiemmin pitänyt erittäin vaikeina.
- Eniten minua kuitenkin miellytti tässä metodissa se, että sen ansiosta olin varma, että käytin kaikessa omaa järkeäni - joskaan en täydellisesti, mutta ainakin niin hyvin kuin omassa vallassani oli.
- Todettuani, että kaikkien tieteiden periaatteiden on oltava peräisin filosofiasta, jossa en kuitenkaan vielä ollut löytänyt ainoatakaan varmaa periaatetta, ajattelin, että minun on ennen kaikkea koetettava luoda niitä.
Kolmas osa
- Samalla tavoin - [kuin taloaan remontoivan täytyy hankkiia itselleen tilapäinen asunto] - muodostin itselleni tilapäisen moraalin, jotta en olisi jäänyt epäröimään toimissani silloin, kun arvostelmia tehdessäni järki vaatii minua epäröimään, ja jotta saisin vastedes elää niin onnellisen kuin suinkin. Siihen sisältyi vain kolme tai neljä periaatetta, joista kerron mielelläni.
[Kommentti 29: Parhaimman onnen meille antaa vasta täydellinen viisaus; mutta ilman sitä saavutamme mahdollisimman onnellisen tilan noudattamalla olosuhteiden vaatimaa moraalia -> kirje Elisabethille 4.8.1645]- Ensimmäinen periaatteeni oli noudattaa maani lakeja ja tapoja pitäen lujasti kiinni uskonnosta, johon minut Jumalan armosta on kasvatettu jo lapsuudestani lähtien, ja ohjata itseäni kaikessa muussa siten, että noudatan kaikkein kohtuullisimpia ja liiallisuutta eniten kaihtavia näkemyksiä, jollaisia yleensä käytännössä kannattavat järkevimmät niistä, joiden kanssa minun on elettävä.
- Kun nimittäin olin alkanut pitää omia käsityksiäni mitättöminä, koska päätin tarkistaa ne kaikki, olin varma siitä, etten voinut toimia paremmin kuin noudattaa järkevimpien käsityksiä. Vaikka persialaisten ja kiinalaisten joukossa olisikin yhtä järkeviä ihmisiä kuin meidän joukossamme, minusta vaikutti hyödyllisemmältä ottaa ohjeeni niiltä, joiden kanssa minun on elettävä. Ja saadakseni selville, mitkä heidän käsityksensä todella ovat, minun oli kiinnitettävä huomioni siihen, miten he toimivat, eikä siihen, mitä he sanovat.
- Sellaisissa tapauksissa, joissa useita erilaisia mielipiteitä on hyväksytty yhtä lailla, olen valinnut vain kaikkein kohtuullisimmat, koska niitä on aina mukavinta soveltaa ja ne todennäköisesti myös ovat parhaita, kun taas kaikki liika on tavallisesti pahasta.
- Ja ertyisen liiallisina pidin kaikkia sellaisia lupauksia, joilla jollakin tavoin rajoitetaan vapautta.
- En kuitenkaan nähnyt maailmassa mitään sellaista, mikä olisi aina pysynyt samanlaisena ... joten ajattelin, että tekisin suuren rikkeen tervettä järkeä vastaan, jos siksi, että olin aiemmin hyväksynyt jonkin asian, velvoittaisin itseni pitämään sitä hyvänä vielä myöhemminkin, vaikka se olisi ehkä lakannut sitä olemasta tai vaikka olisin itse lakannut pitämästä sitä sellaisena
[Kommentti 31: Koko ensimmäiselle periaatteelle on keskeistä maltin ja sosiaalisen lojaalisuuden korostaminen. On kiintoisaa, että se nimenomaan ulotetaan myös uskontoon.]- Toinen periaatteeni oli olla toiminnassani mahdollisimman luja ja päättäväinen ja seurata, kun kerran olin niin päättänytr, jopa kaikkein epäilyttävimpiä näkemyksiä yhtä vakaasti kuin jos ne olisivat aivan varmoja. Jäljittelin tässä sellaisia matkalaisia, jotka todettuaan eksyneensä johonkin metsään eivät jää harhailemaan kääntyillen sinne tänne eivätkä silti jää paikoilleenkaan, vaan marssivat aina samaan suuntaan niin suoraan kuin voivat eivätkä vaihda sitä kevyin perustein, vaikka pelkkä sattuma olisi alussa saanut heidät valitsemaan sen.
- Ja vastaavasti elämässä toiminta ei usein siedä vitkastelua, joten on varma totuus, että silloin kun emme kykene erottamaan toisia näkemyksiä, meidän on seurattava kaikkein todennäköisempiä. Ja vaikka mikään käsitys edes näyttäisi muita uskottavammalta, meidän täytyy kuitenkin valita itsellemme joitakin. Jatkossa niitä ei enää pidä katsoa epäilyttäviksi, vaan sikäli kuin niillä on käytännön merkitystä, ne on katsottava aivan tosiksi ja varmoiksi, koska meidät niihin vienyt järki on sellainen.
- Kolmas periaatteeni oli yrittää aina voittaa mieluummin itseni kuin kohtalo ja muuttaa ennemmin toiveitani kuin maailmanjärjestystä. Totuttelin yleisesti ottaen uskomaan, ettei mikään ei ole kokonaan vallassamme ajatuksiamme lukuun ottamatta, joten kaikki, missä emme onnistu, kun olemme tehneet parhaamme itsemme ulkopuolisten asioiden suhteen, on itsemme suhteen absoluuttisen mahdotonta.
- Tahtommehan ei luonnostaan ole taipuvainen tavoittelemaan muuta kuin sellaista, minkä ymmärryksemme esittää sille jollakin tavoin mahdollisena. ... meillä ei ole enempää aihetta murehtia sitä, että meiltä ilman omaa syytämme puuttuu jotain sellaista hyvää, joka näyttäisi kuuluvan meille myötäsyntyisesti, kun sitä, että emme hallitse Kiinan tai Meksikon valtakuntia.
- Teemme välttämättömyydestä hyveen, kuten sanotaan, kun emme sairastaessa toivo terveyttä emmekä vankilassa ollessa vapautta sen enempää kuin nytkään toivomme, että ruumiimme olisi yhtä kestävää ainesta kuin timantti tai että meillä olisi siivet, joilla lentää lintujen tavoin.
- Uskon ... että juuri tässä on niiden filosofien salaisuus, jotka muinoin pystyivät väistämään onnettaren vallan ja kilpailemaan jumaltensa kanssa onnellisuudesta, huolimatta kärsimyksistään ja köyhyydestään. Koska he aina ottivat huomioon ne rajat, jotka luonto oli heille määrännyt, he olivat täydellisen vakuuttuneita, ettei heidän vallassaan ollut muuta kuin heidän omat ajatuksensa, ja pelkästään tämä riitti estämään heitä kiintymästä mihinkään muuhun.
- Nämä filosofit hallitsivat ajatuksiaan niin absoluuttisesti, että heillä oli aihetta katsoa itsensä muita ihmisiä rikkaammiksi, mahtavammiksi, vapaammiksi ja onnellisemmiksi. Muuthan ... ovat vailla tätä filosofiaa, vaikka luonto ja onni olisivat kaikin mahdollisin tavoin suosineet heitä.
[Kommentti 33: Kappaleen koko ajatuskulun tausta on stoalainen (Epiktetos, Seneca). Lähtökohtana siis oli teesi, että ajatukset ovat täysin vallassamme.](Neljäs periaate) - Ja lopulta näiden toimintaperiaatteiden yhteenvetona päätin luoda katsauksen erilaisiin toimiin, joita ihmisellä tässä elämässä on, koettaakseni valita itselleni parhaan.
- Ryhdyttyäni käyttämään tätä metodia, olen kokenut niin äärimmäistä tyytyväisyyttä, niin makeaa ja viatonta, etten uskonut sellaista edes voitavan saavuttaa tässä elämässä. Ja löytäessäni sen avulla päivittäin varsin merkittäviltä vaikuttavia totuuksia, joita toiset ihmiset eivät yleensä tienneet, mieleni sai tästä niin suurta tyydytystä, etteivät minua enää mitkään muut asiat liikuttaneet.
- Tahtomme ei ole taipuvainen noudattamaan tai välttämään muuta kuin sellaista, minkä ymmärrys esittää sille hyvänä tai pahana. Siksi hyvään toimintaan riittää hyvä arvostelukyky ja parhaansa tekemiseen se, että arvioi asiat niin hyvin kuin voi - toisin sanoen näin saavutamme kaikki hyveet sekä yleensä kaiken muunkin hyvän, jonka voimme saavuttaa.
[Kommentti 34: Descartes noudattaa vakiintunutta Aristoteleen kantaa. Kuten Tuomas Akvinolainen sanoo: "Jotta tahto suuntautuisi johonkin, sen ei tarvitse todella olla hyvää, vaan jotain hyväksi käsitettyä."](...JATKUU...)
Neljäs osa
Viides osa
Kuudes osa
***
Joku voi ihmetellä, miksi runoilijoiden kirjoituksissa on vakavampia näkemyksiä kuin filosofien. Syy on se, että runoilijat kirjoittavat haltioituneina ja kuvittelun voimalla. Meissä on tiedon kipinöitä, kuten piikivessä. Filosofit koulivat niitä järjellä, runoilijat herättelevät niitä kuvittelullaan, ja niin ne syttyvät kirkkaammiksi.
http://www-gap.dcs.st-and.ac.uk/~history/Mathematicians/Descartes.html